Feed on
Posts
Comments

Meistä

Tälle sivulle on koottu runsas tietopaketti inkerinsuomalaisista eli inkeriläisistä. Jos siis haluat tietää, keitä inkeriläiset olivat ja millaista heidän kulttuurinsa on, jatka ihmeessä sivujemme lukemista.

Taustaa

Tiedätkö keitä inkeriläiset ovat? Jos et tiedä, voimme kertoa, että inkerinsuomalaiset eli lyhyemmin inkeriläiset ovat savolaisten eli savakoiden sekä karjalaisten eli äyrämöisten jälkeläisiä, jotka siirtyivät Inkerinmaalle Suomen ollessa Ruotsin vallan alla eli 1600-luvun aikana. Inkeriläisten pääuskonto oli evankelis-luterilaisuus eikä inkerinsuomalaisia pidäkään sekoittaa ortodoksisiin inkerikkoihin, jotka asuivat Inkerinmaalla jo ennen inkeriläisten tuloa. Alunperin inkeriläiset muuttivat alueelle, joka sijaitsee Venäjän luoteisosassa. Nykyisin lähes kaikkien inkeriläisten äidinkieli on venäjä, vaikka 98 prosenttia inkeriläisistä puhui vielä 1926 äidinkielenään suomea. Inkeriläisten suomenkielen taito on siis alkanut hävitä hälyttävällä tavalla kovin lyhyessä ajassa. Tähän ovat vaikuttaneet niin neuvostoaikaiset toimenpiteet kuin teollistuminen ja kaupungistuminenkin. Aikaisemmin Inkerinmaalta saatiin kerättyä merkittävä määrä maamme kansanperinnettä sekä –runoutta säilytettäväksi jälkipolville, mutta nyt valitettavasti tilanne on kääntynyt siihen, että yhä harvempi inkeriläinen edes puhuu sujuvaa suomea.

Ennen kuin inkeriläiset muuttivat Inkeriin, asui alueella itämerensuomalaisia vatjalaisia sekä inkerikkoja. Myös slaavilaisia heimoja siirtyi asumaan Inkerin alueelle pikku hiljaa ja keskiajalla juuri heidän vaikutuksestaan ortodoksinen usko levisi alueen silloisten asukkaiden keskuudessa.

Luterilaista uskoa tunnustavia suomalaisia alkoi muuttaa Inkeriin 1610-luvulla ensin Käkisalmesta ja Viipurista. Kun Stolbovan rauha solmittiin, alkoi myös muuttoliike voimistua sotaa paenneiden ihmisten palattua kotiseuduilleen. Alkuperäinen ortodoksinen väestö alkoi paeta alueelta vuosien 1656-58 aikana käydyn sodan vuoksi, minkä takia monet talot ja jopa kokonaiset alueet jäivät autioiksi. Suomesta, muun muassa Savosta, Viipurista ja Äyräpäästä, tulleet uudet asukkaat täyttivät tätä tyhjiötä.

Vuonna 1675 Inkerin keski- ja pohjoisosat olivat jo siinä pisteessä alueelle muuton seurauksena, että näitä alueita voitiin pitää käytännössä kovin suomalaisina ja luterilaisina. Inkerin länsiosassa ortodoksinen usko kuitenkin pysyi valtauskontona. Vuonna 1695 Inkerin väestöstä ¾ oli suomalaisia. Keskiajalla Inkerin eteläpuoliset alueet puolestaan olivat venäläistyneet.

Myös Inkeri alkoi venäläistyä kun Pietari perustettiin. Kun Pietari Suuri valtasi alueen itselleen, alkoi alueelle tulla runsain mitoin venäläistä alkuperää olevia maaorjia, jotka aateliset sinne siirsivät. Neuvostoliiton aikakaudelle oli tyypillistä maatalouden kollektivisointi pakkokeinoin. Tämä teki maaseudulla asumisesta huomattavan vaikeaa. Noin 18 000 henkilöä karkotettiin Inkeristä Keski-Aasiaan, Kazakstaniin sekä Karjalan alueelle. Inkeriläiset vähenivät runsaasti Stalinin vainojen vuoksi, joiden pahinta aikaa olivat vuodet 1937-1938. Tuolloin Inkerinmaasta poistui tavalla tai toisella noin 40 000 – 50 000 suomalaista alkuperää olevaa henkilöä. Toinen maailmansota oli erityisen raskasta aikaa inkeriläisille, koska tuolloin Inkeri tyhjennettiin lähes tyystin inkeriläisistä. Saksa miehitti Inkerin keski- ja länsiosat vuonna 1941 ja alueella asunut suomalaisväestö päätettiin evakuoida Suomeen vuosina 1943-1944. Tuolloin inkeriläisiä tuli Suomeen reilut 63 000 henkeä. 20 000 – 30 000 inkeriläisalueille jäänyttä inkeriläistä karkotettiin talvikaudella 1942-1943 Siperiaan.

Kun Moskovan välirauha solmittiin vuonna 1944, palautettiin Suomesta Neuvostoliittoon 55 000 inkeriläistä alkuperää olevaa pakolaista, jotka siirtyivät asumaan Sisä-Venäjälle sekä muille asuinalueille – kotiseuduilleen he pääsivät palaamaan aikaisintaan 1950-luvun puolivälissä eikä moni palannut kotiseuduilleen koskaan, vaan päätti muuttaa esimerkiksi Neuvosto-Viroon tai Karjalaan. Nykyisin inkeriläiset elävätkin hajaannuksissa.

Alkujaan inkeriläiset ansaitsivat elantonsa maataloudesta, karjanhoidosta ja peltoviljelystä. Vesistöjen lähellä eläneet inkeriläiset myös kalastivat. Inkerissä tehtiin maareformi vuonna 1910, minkä johdosta talonpojat omistivat viljelemänsä maan reformin jälkeen. Inkerin alueen maaperä oli otollista maanviljelylle viljavuutensa ansiosta, minkä lisäksi Pietarin läheisyys tarjosi maataloustuotteille erinomaisen markkina-alueen. Sen sijaan metsätaloutta ei alueella harjoitettu merkittävässä määrin.

Kiitos Seppo Leppänen, jotka auttoivat verkkosivuilla. Seppo kulkee sivustot parascasino.net ja Suomi casinot 24.